...auki...

6.21 arkiaamu, torstai. Onko jotain ehkä pitkäänkin kutoutumassa ollut alkanut saada hahmoa, mietin hiljaa. Nyt ei etsivä löytänyt, kun ei ees etsinyt. Silloin sitä vaan törmää. Ihan positiivisella, lämpimällä, läheisellä tavalla. Innostavalla, mielenkiintoisella ja yllättävällä. Lämmin kiherrys rinnassani kertoo uuden palasen löytymisestä elämän palapeliin täydentäen sitä vielä salaisuudeksi jäävällä tavalla. Olen iloinen nyt ja nautin siitä. Toivon kumppanini palojen keruussa tuntevan samaan suuntaan. Vahva usko siihen kasvaa sisälläni. Hyvä, sisältä itsestä itävät kaikki nuo elämisen ainekset joita ulkoa usein yritetään juurruttaa. ...., mutta suurin niistä on, ei, eipä mennä ajan edelle, hukkaat tämän hetken muuten. Ja tämä hetki on hyvä nyt. 6.43, 10.8.2017 :-)
 

 

 

Tunne: ILO