Aasi on hämmentynyt. Kuuntelen Uriah Heeppiä. Viime päivät on olleet kovin ristiriitaisia. Murhe joka on pitänyt kätkeä, tukahduttaa, koska täytyi olla aikuinen enkä minä tiedä siitä paljoa mitään. Iloa kun sain olla kaikkien kolmen prinsessani kanssa yhdessä ensi kertaa koskaan. Iloa joka piti kätkeä koska oli hautajaiset. Täytyi olla aikuinen ja isä, taas asia josta en paljoa tiedä. Kirjoitin äidille muistorunon enkä pystynyt lukemaan sitä. Arkku oli raskain taakka mitä olen kantanut, sekä henkiseltä että reaalipainoltaan. Siellä nyt ovat isän ja äidin tomumajat yhdessä, sielut jossain muualla. Sitten olisi pitänyt sännätä junaan ja pois yksinäisyyteen kesken muistokahvien. Ei tuntunut oikealta lähteä joten jäin. Tein jotain oikein, oli kotoisaa katsella tyttöjä serkkujen kanssa, jutella sisarusten kanssa, olla sukua ja perhettä. Sitäkään en oo oikein osannut. Mietin oliko tämä nyt viimeinen sukukokous. Onneksi seuraava sukupolvi näyttää pitävän tiiviisti yhteyttä joten toivoa on. Aika tekee tehtävänsä, kukaan ei ihmetellyt tai tuominnut tai kysellyt minun elämääni. En saanut aikaiseksi uraa, perhe jäi lyhyeksi, en sukuloinut. Elämäni on kokoelma keskenjääneitä asioita ja tuntuu kuin se olisi ohi. Etsin suuntaa niin pitkään etten enää ehdi kulkea vaikka löytäisin sen. Tiedän ettei tuo ole totta mutta siltä tuntuu. Mitä aasi halusi? Perheen, elämänkumppanin, mielekästä tekemistä. Perhe meni karille, kumppaneita on tullut ja mennyt, mutta en sitä oikeaa löytänyt. Uskoni on mennyt, taivallan yksin lopun matkan. Olen kai vaikea ihminen olla lähellä. Tekemiseni on jääneet lähinnä yrityksiksi tai sitten kaatuneet ihmisiin joiden kanssa kemiat ei toimineet. Ei ammattia, pisin työsuhde 7kk, pisin koti 3v3kk, 62 osoitetta. Olenko juureton? Olen onnellinen kun tytöt haluavat pitää yhteyttä vaikka minä luovutin vuosia sitten. En tiedä kuinka olla isä joten olen kai vanhempi ystävä. Lyhyesti en oppinut elämään. Enkä usko jaksavani opetella enää. Nyt alkaa mennä liian miinuspuolien puolelle, siis tauon paikka. Tarkoitus tällä blogilla muutos, toipuminen, kasvu. Ei pelkkä itsesääli, katkeruus, tuhkanheitto.
Tunne: suru, murhe, onni, ilo, yhtenäisyys, hämmennys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti