Puhuminen

Tuntuu kuin en osaisi enää puhua. Eipä ole edes montaa kenen kanssa. Osaanko edes kuunnella? Jos en osaa puhua tai kuunnella kuinka sitten keskustelen? Umpikuja. Kaipaan sielunkumppania.

Tunne: kaipaus

Hämmennys

Aasi on hämmentynyt. Kuuntelen Uriah Heeppiä. Viime päivät on olleet kovin ristiriitaisia. Murhe joka on pitänyt kätkeä, tukahduttaa, koska täytyi olla aikuinen enkä minä tiedä siitä paljoa mitään. Iloa kun sain olla kaikkien kolmen prinsessani kanssa yhdessä ensi kertaa koskaan. Iloa joka piti kätkeä koska oli hautajaiset. Täytyi olla aikuinen ja isä, taas asia josta en paljoa tiedä. Kirjoitin äidille muistorunon enkä pystynyt lukemaan sitä. Arkku oli raskain taakka mitä olen kantanut, sekä henkiseltä että reaalipainoltaan. Siellä nyt ovat isän ja äidin tomumajat yhdessä, sielut jossain muualla. Sitten olisi pitänyt sännätä junaan ja pois yksinäisyyteen kesken muistokahvien. Ei tuntunut oikealta lähteä joten jäin. Tein jotain oikein, oli kotoisaa katsella tyttöjä serkkujen kanssa, jutella sisarusten kanssa, olla sukua ja perhettä. Sitäkään en oo oikein osannut. Mietin oliko tämä nyt viimeinen sukukokous. Onneksi seuraava sukupolvi näyttää pitävän tiiviisti yhteyttä joten toivoa on. Aika tekee tehtävänsä, kukaan ei ihmetellyt tai tuominnut tai kysellyt minun elämääni. En saanut aikaiseksi uraa, perhe jäi lyhyeksi, en sukuloinut. Elämäni on kokoelma keskenjääneitä asioita ja tuntuu kuin se olisi ohi. Etsin suuntaa niin pitkään etten enää ehdi kulkea vaikka löytäisin sen. Tiedän ettei tuo ole totta mutta siltä tuntuu. Mitä aasi halusi? Perheen, elämänkumppanin, mielekästä tekemistä. Perhe meni karille, kumppaneita on tullut ja mennyt, mutta en sitä oikeaa löytänyt. Uskoni on mennyt, taivallan yksin lopun matkan. Olen kai vaikea ihminen olla lähellä. Tekemiseni on jääneet lähinnä yrityksiksi tai sitten kaatuneet ihmisiin joiden kanssa kemiat ei toimineet. Ei ammattia, pisin työsuhde 7kk, pisin koti 3v3kk, 62 osoitetta. Olenko juureton? Olen onnellinen kun tytöt haluavat pitää yhteyttä vaikka minä luovutin vuosia sitten. En tiedä kuinka olla isä joten olen kai vanhempi ystävä. Lyhyesti en oppinut elämään. Enkä usko jaksavani opetella enää. Nyt alkaa mennä liian miinuspuolien puolelle, siis tauon paikka. Tarkoitus tällä blogilla muutos, toipuminen, kasvu. Ei pelkkä itsesääli, katkeruus, tuhkanheitto.

Tunne: suru, murhe, onni, ilo, yhtenäisyys, hämmennys

Suru

Eilen iltapäivällä sisäinen tyhjyys täyttyi. Suru vyöryi jostain kuin tsunami konsanaan. Jalat petti, rintaa kouristi isolla kintaalla ja ulvoin kuin susi. Lauman matriarkka on poissa. Iltapäivä/ilta meni hyvin alkukantaisessa tunnelmassa. Tieto oli tullut, järki vastaanotti ja nyt tajunta upotti sen sieluun.
Suru tuli kuin hyökyaallot, kerta toisensa jälkeen kuin tehdäkseen sanomansa kerralla selväksi. Niin pieni luolamies joka sillä hetkellä olin nöyrtyi suuren luonnon edessä. Hyväksyin tapahtuneen vaikken ymmärtänyt. Myrsky hiljeni vähitellen, vain satunnaisia puuskia enää silloin tällöin.
Tunnen nyt oloni hieman raskaaksi, helpottuneeksi ja jotenkin puhdistuneeksi. Raskas koska tyhjyys sai täytettä, helpotus siitä että suru tuli ja aloitti urakkansa sekä puhtaaksi koska edessä on uusi paljas elämänsivu. Edellinen sivu kääntyy lopullisesti historiaan huomenna iltapäivällä kun Äiti saatetaan viimeiselle leposijalleen. Minä annan surun tehdä työtään.

Tunne: suru

Alkua lisää

Mistä alkaisi? Loppua ei vielä tiedä, keskeltä siis kesken jäänyttä elämää. Tämä elämä jäi kesken monessa kohtaa monta aikaa sitten, on kesken, ja loppuu kesken. Habitukseltaan mies, ei punnita neuvolassa, vino hymy ja harmaat silmät otsaharjanteen alla. Lempeä kuin kesätuuli tai raivoisa syysmyrsky. Sisältä ranka romu, särkynyt sydän, ei valoa, tumma alakulo, närästää, miestenvaivoja ja lämpöeristeet lisääntyy. Aasin aura säteilee samaa ympärilleen. Asumus kuin honolulunrahtilaiva, nurkassa sortumavaara ja pöytä täynnään kesken olevia asneita (asioita/esineitä). Kirjahylly on odottanut vuoden, kaksi kokoonpanoa. Paperilautaset on pop. Tärkeintä on esteetön näköyhteys sohvalta litturuudulle. Siinä on elämä, sohvalla. Kun on vaaterissa ei vaaranna terveyttä liialla istumisella. Mukavuusalue ulottuu omasta kotoa kioskin kautta kauppaan ja takas. N.200m lenkki. Melkein vuosi kun vähennettiin duunista, aasi kun olen. Mitä tästä?
Aasilla on: koti,hima,pesä,,, on jotain, ainakin vuoden.
Sielu tuntuu tyhjältä, välillä tuulahdus tarpeettomuutta, turhuutta ja tuskastumista. Missä olen nyt, mitä nuoruudenkavereista on tullut, miten isä pärjäsi tässä iässä. Diagnoosi vuosien takaa "vakava krooninen masennus" Päättämättömyys, periksianto, uskonpuute.
Kun äitini poistui keskuudestamme rauhallisesti nukkuessaan repi se sieluni auki ja minä näin.
Päässä soi sama ajatus kuin kolmekymmentä vuotta sitten kun isä otettiin pois: nyt ei isään koske enää, nyt ei äitiin koske enää, minuun koskee. Multa viedään kaikki pois! Koskee! Maailma on paha. Elämä on paha. Kohtalo on paha. STOP. STOP. Tuska läpi tajusin jotain perustavaa.
Maailma ei ole paha, maailma ON. Elämä ON. Kohtalo ON. Ei hyvää, ei pahaa, kaikki vaan on. 
Aasi ehkä lokeroinut joitain asneita väärin, katsonut jotain oikeanvärisillä laseilla, sanonut kiitos.
Hyvä, paha, kaikki nää on meissä. Ja me heijastamme niitä ympärillemme, ei päinvastoin. Toki sieluun tulee vaikutusta ulkoapäin, aivan kuin maalaus jota katsoo. Mutta sielu on maalari ja suti.

Päätin muuttaa elämäni väriä. Tämä sielunvirta on muutos nro. n. 
Ehkä samalla autan jotakuta jossain vähän eteenpäin.

Aasilla on: Ihmisiä, perhettä, sukua. Kolme prinsessaa, veli, siskoja, etc.
Aasilla on: Ihmisiä, ystäviä. Lammas, Jakulaari, Priha, Shrek, Moose, Äxy. Huisku, Antero.
Löytö: tunne, tuska, toivo.

Alku.

Tämä on minun matkani etsimään itseäni jostain sisältäni, tilasta joka tuntuu tyhjältä, nyt.
Aasista tuli orpo. Sen myötä huomasin tyhjyyden. Tyhjää siellä missä pitäisi olla surua, ahdistusta, kiitollisuutta, muistoja, raivoa, helpotusta. Tuli tyhjä tunne. Sen myötä pieni toivo. Tyhjyyden tunne on tunne. Minussa on siis vähintään habitus ja yksi tunne. Järkeä ei huolita tälle matkalle mukaan.
Jos satut samalle polulle, olet tervetullut mukaan! Mistä lähden, mitä aasilla ei ole, mitä on, mitä tahtoo, ja kaikkea sen sellaista.
Aasilla on: Ystävä, Lammas, tärkein päällä maan, kovin Rakas.
Löytö: tunne, rakkaus.