Masennus saa elämän tuntumaan tyhjältä mikä on illuusio koska tyhjyyden tunne sinällään on sisältöä elämään. Muutos on masennuksen vihollinen. Miksi? Koska masennus on pysähtynyt elämä ja muutos aiheuttaa siinä liikettä. Masennus ei pidä vuodenajoista koska ne armotta pilaavat pysähdyksen illuusion. Koska halusin muutosta aloitin tämän blogin. En vain sanaillakseni tai päiväkirjakseni vaan tehdäkseni jotain toisin kuin ennen, muuttaakseni jotain pelissä jonka olen vuosien aikana itselleni kehittänyt. Jos säännöt ei tunnu oikeilta älä pelaa niiden mukaan, riko niitä, muuta niitä, tai lopeta peli. Viimeinen keino, pelin lopetus ennen aikojaan, ei ole koskaan tuntunut minusta oikealta keinolta minulle. Ei kyllä vieraaltakaan, niin moni on sen valinnut. Toisten kohdalla ymmärrän, toisten kohdalla en. Valinta jokaisen yksin, täysin henkilökohtainen, eikä siihen ole muilla mitään sanomista. Minä olen kieltäytynyt pelaamasta, olen rikkonut sääntöjä, kiertänyt niitä. Taistellut itseäni vastaan. Nyt tuntuu oikealta muuttaa sääntökirjaa. Olen väsynyt kapinaan joten teen vallankumouksen saadakseni sääntökirjan jonka mukaan voin elää.
Tämä blogi käsittelee myös surua. Mitä suru on? Suru on seurausta peruuttamattomasta muutoksesta jota et halunnut etkä voinut välttää. Se tunne siitä kun jotain on poissa lopullisesti etkä voi tehdä tai olla tekemättä mitään asian muuttamiseksi. Suru on tunne aivan erityisestä tyhjyydestä. Jotain on oikeasti poissa, jättänyt tyhjän kohdan. Kohdan joka ei koskaan täyty mutta joka voi peittyä ajan kanssa kaikella mitä elämä tullessaan aivan kuin pensas joka kasvaa ja peittää kuivuneen kaivon. Surun tarkoitus on auttaa hyväksymään tuo tyhjyys ja luomaan muisto tyhjyyden peitoksi. Hyväksymään että kaivo on tyhjä ja tekemään sille kansi. Miksi? Jos ei hyväksy tyhjyyttä ei myöskään synny muistoa sitä suojelemaan jolloin unohdus voi johdattaa varoittamatta tuohon tyhjyyteen ja elämä sortuu päälle. Aivan kuten putoaisi kannettomaan kaivoon muistamatta sen olevan pensaan takana. Suru on siis myös työkalu ja kuten elämässä meidän työkalumme ovat erilaiset ja käytämme niitä kukin omaan tyyliinsä. Minä olen lisännyt elämän kalupakkiini uuden työkalun, tämän blogin.
Mutta kirjoittaminen ilman sen aikaansaamia tekoja on vain tahroja paperilla.
Valjastin luurini elämäni järjestyksenvalvojaksi. Vapun aatonaattona minulla oli pakollinen ns. yhteiskunnallinen meno ja olin pakotettu heräämään n.4-6 tuntia normaalirytmiäni aiemmin. Oloni oli tuona päivänä kummallisesti vireämpi kuin yleensä, aivan kuin olisin hereillä normaalin päivän unenkaltaisen horteen sijasta. Mietin voisiko herääminen aiheuttaa hereilläoloa? Koska vanha sananlasku sanoo: kohtuus kaikessa, laitoin luuriini joka päivälle herätyksen n. 2 tuntia normia aikaisemmaksi. Viikossa oloni on muuttunut. Maa ei ole mullistunut enkä ole päivänsäde mutta himpun verran enemmän aikaansaapa. Vuoden verran koskemattomana olleesta tiskivuoresta on ensimmäinen pesuvadillinen likoamassa ja pyykkitupa varattu. Vain yksi kone neljästä minulle etten haukkaa liian isoa palaa.
Siispä, tuntematon ystäväni, kokeile. Sillä jos ei tee mitään ei tapahdu mitään mitä haluat. Mitä et halua, tapahtuu varmasti.
Tunne: suru
